Minun Ouluni

Ajatellessani Oulua ja mitä Oulu on minulle, tulee ensin mieleen paikat. 

Puolivälinkangas ja Pyykösjärvi. Asun täällä. Tämä alue on suunniteltu olemaan kuin kuuluisa Tapiola Espoossa: puistokaupunginosa. Tästä kannattaa pitää kiinni. Rakennuskantaa pitäisi korjata ja uudistaa. Kivan näköisiä rakennuksia ja palveluita.

Tuira. Olen asunut siellä kahdessa paikassa. Kuivastiellä, missä isänikin oli nuorena miehenä asuntut. Tuirassa on monipuoliset palvelut. Tällä hetkelläkin terveyspalveluni ovat Tuirassa. Joen ranta ja puisto-ovat virkistymispaikkoja. 

Kiiminki. Äiti asuu siellä. Isäni on sieltä kotoisin, joen rannasta. Sielläkin on monipuoliset palvelut saatavana. Keskustaa on kehitetty. Koiteli on Oulun helmi. 

Linnanmaa. Siellä käyn  töissä. Puistolampareesta olen hakenut marjoja joskus puurooni.  Alue on aina muutoksessa. Yliopisto on Oulun elinvoiman tae. 

Haukipudas. Isoisoisäni on Haukiputaalainen, joten Haukiputaalla on osa sydämestäni. Vanhimmat sukulaiset ovat jo siirtyneet hautausmaalle. Haukiputaan keskusta on ehdottomasti rakennettava kuntoon. Siitä pitää ensi valtuustokaudella pitää pitää huolta, muuten palvelut rapautuvat. 

Oulunsalossa on lentokenttä. Sinne ehtii 20 minuutissa, kun ei ole liikennettä. Varjakka yllättää aina. Oulunsalo on myös minulle serkkupaikka. 

Myllyojalla asuu hyvä ystävä, jonka vuoksi on kiva, että risteyksissä on liikennevalot turvaamassa liikennettä. Kirkko on kaunis ja hautusmaalle vien kynttilöitä. 

Haapalehdon terveydenhoitoa mietin usein, sillä siellä asuu sukulaisia ja ystäviä, jotka tarvitsevat terveydenhoidon palveluita. 

Yli-Iissä on Kierikki. Olin järjestämässä ensimmäistä harrastajaleiriä kaivauksille. Kierikkiin veisin aina vieraani Oulussa. 

Oulunlahti on tullut rakkaaksi portiksi Ouluun. 

Kaakkurissa viikingin hauta. 

Keskustassa käyn kokouksissa. Tietysti teatterissa ja konserteissa ja jotain erityiskauppoja on keskustassa. Torille on kesällä päästävä. 

Hietasaaressa on Nallikari, mutta useammin käyn Toppilassa. Huomasin, että kiipeillessä aallonmurtajaa pitkin on pakko keskittyä siihe, mihin astuu. Se rentouttaa. Lasten kanssa käyn Vauhtipuistossa. 

Ainolan puistossa on paras lastenpuisto. 

Koskelassa on todella viehättävää vanhempaa rakennuskantaa, minulle tuli Peppi Pitkätossu ja huvikumpu mieleen siellä pyörräillessäni. 

Ei tämä taida loppua, Oulun kasvot ovat niin monimuotoiset. Pidetään Oulusta huolta.